Tarina Apilasta

Apila tuli ilostuttamaan minua loppukesästä 2008. Apilassa on ollut jotain erityistä ja sen tuo kehrääjä teki selväksi heti, kun menin pientä katsomaan. Pennut pääsivät käymään pihalla ja tuo pieni kollinpoika seurasi minua kovasti. Istahdimme nurmikolle ihmettelemään toisiamme ja kummastelin, kun pentu katsoo vuoroin minua ja vuoroin maahan. Tarkemmalla tarkastelulla, huomasin pennun nuuhkuttelevan neliapilaa. Siinä kohin olin varma, että tuo pieni kissa on minun ja siitä, että sen nimeksi tulee Apila.

Apila eleli maalla varsin leppoisia kissanpäiviä. Kerran on todennäköisesti päässyt syömään rotanmyrkkyä, joka veti kissan erittäin huonoon kuntoon. Siitä kuitenkin selvittiin ja elämä jatkui.

Muutin kaupunkiin opiskelujen perässä ja talvisin oli Apila myös kaupungissa nautiskelemassa sisäkissan hemmottelusta. Kesät Apila vietti maalla ja talvisin silloin tällöin kaupungissa.

Viettäessäni kesän 2015 kesälomaa laitoin merkille, ettei kissani maalla voinut kovin hyvin. Se oli laihtunut, ruoka ei maistunut, selvästi vaisu ja vetäytynyt. Otin Apilan mukaan kaupunkiin ja töihin mukaan tutkittavaksi. Verinäytteissä tuli ilmi, että Apilalla on munuaisvika ja arvot olivat huimat. Kehrääjän eteen tehtiin paljon töitä, että se saatiin elvytettyä elävien kirjoihin takaisin. Sitä piti nesteyttä kerran päivässä nahan alle, suun kautta meni läkityksinä pahoinvoinninestolääkettä sekä ruokahalua kiihottavaa lääkettä. Lisäksi Apilalle tehtiin loishäätö leveän heisimadon varalta. Monet itkut tuli itkettyä, kun ei tuntunut hoito tehoavan, mutta Apila yllätti ja lähtikin paranemaan. Vajaassa kuukaudessa ruoka alkoi maistumaan jo siihen malliin, että menetettyä painoa saatiin takaisin hiljalleen.

Verinäytteitä kontrolloitiin säännöllisesti ja hetkeksi arvot saatiin kaikki viiterajoihin. Tästä ei valitettavasti kulunut aikaakaan, kun Apila alkoi oirehtimaan. Huomasin ensin, että se on nuollut karvoja pois vatsasta ja sisäreisistä. Takajaloista oli myös lihakset alkaneet surkastumaan. Olin varma viedessäni kissaa uudelleen töihin, että se jäisi sinne. Päätettiin kuitenkin kokeilla kerran tukihoidolla; yhä munuaisvikaisen kissan erikoisruokavalio ja tähän lisänä lihaa päivittäin annettavaksi.

Suunnilleen kuukauden päivät mentiin näin. Liha ei oikein missään kohtaan maistunut Apilalle ja alkoi hiljalleen nirsoilla myös raksuista, joita oli aikaisemmin syönyt hyvällä ruokahalulla. Lihaskatoa alkoi hiljalleen myös näkyä etupäässä.

Ehkä vielä tukihoitamalla Apila oltaisiin saatu tokenemaan, mutta elinajanodote hyvässä tapauksessa olisi ollut vuoden. Koska kehrääjäni oli jo pariin otteeseen elvytetty ja tukihoidettu, tein päätöksen, että enään ei kiusata. En halua kissani kärsivän enempää. En halua Apilan kokevan enää kipua enkä huonoa oloa.

Lepää rauhassa rakas Apilani ♥
8.6.2008 - 24.5.2017

Helmikuun treenikooste

9.2. Freydis, pentukurssi
Treeneissä oli aiheena luvan pyytämistä ja maahanmenoa. Maahanmenoa ei hirveämmin olla treenattu, eikä luvan pyytämistä. Yllättävän helposti neiti hoksasi molempien juttujen juonen ja tosi kivasti tarjosi maahanmenoa. Nyt ei muuta teekkään kuin tarjoa maassaoloa. Luvan pyytäminenkin onnistuu jo ihan kivasti, vaikka hirmuinen kiire olisi päästä ruokakupille. Treenit vedettiin veren maku suussa, kun neidiltä irtoaa hampaita ja yksi hammas nappastiin treeneissä irti.

20.2. Iris, agility
Ensimmäistä kertaa laitettiin tekemään 20 esteen rataa. Me kyllä yhä tehtiin pätkissä, kun ei ohjaajan muisti riitä noin pitkälle ja kun ohjaaja on epävarma minne mennä näkyy se myös haahuilevassa koirassa. Tehtiin pätkissä rataa pala palalta ja seuraavalla kierroksella jo pidemmässä pätkässä. Ohjaajan tarvitsee olla tiukempi ohjauksissaan ja koiran kanssa treenattava yhä putkijarruja. Ja puomin kontaktia; Iris päätti treeneissä, että puomilta hypätään kontaktin yli alas.

23.2. Freydis, pentukurssi
Aiheena oli ihmisten tervehtiminen ja kouluttajaan Freydis ei ragoinut alkuunkaan. Harjoiteltiin paljon muiden ohituksia ja pieni neiti teki hommia kuin ajatus. Muutamat haukahdukset kohistuivat minuun ja nekin siitä syystä, että pitäisi työkoiran saada joku homma tehtäväksi eikä vain tyhjänpäiväistä olemista.

Työkoiran alku

Tänään päättyi virallisesti Freydiksen pentukurssi. Paljon oltiin jo opeteltu kotona ennen kurssille menoa ja en tiedä, saatiinko mitään "uutta" meidän oppeihin. Tärkein pointti itsellä oli saada koira työskentelemään häiriössä ja keskittymään vain minun kanssani tekemiseen. Se on ollut pienoinen haaste, kun hyvin usein vain tykättiin huutaa toisille treenaajille.

Tänään mentiin treenihalliin jo aivan hipihiljaa. Keskityttiin vain omaan tekemiseen eikä välitetty muista. Kouluttaja kävi tervehtimässä ja Freydis vain pikaisesti vilkaisi ja ihmetteli, mitä hän oikein häiritsee ja lääppii kun ollaan hommissa. Harjoiteltiin koirakoiden ohituksia ja neiti kulkee molemmilla sivuilla kuin ajatus. Ihan mieletön tyttö.

Kouluttaja antoi palautetta ja sanoi Freydiksen kehittyneen huimasti. Keskittyy tekemiseen ja toimii rauhallisesti. Lopuksi vielä totesi, että tässä on kunnon työkoiran alku. Kyllä lämmitti mieltä kuulla kouluttajalta kyseinen palaute. Ilolla jatkamme harrastamista ja treenaamista Freydiksen kanssa, ties jos tuo neiti joku päivä saa omat lampaat.

Viikonloppu maalla

Vuodenvaihteen jälkeen en ole kerennyt maalla pyörähtämään ja tänä viikonloppuna siihen tehtiin muutos. Eilen pakattiin tavarat ja suunnattiin Luumäen puolelle. Ensin käytiin moikkaamassa Jasua ja näyttämässä, millaisen kakaran se oikein laittoi alulle elokuussa. Hauskaa oli nelikolla ja tunti meillä vierähti ennen kuin suunnattiin Näpille.

Mikke ja Jossu oli metsurihommissa, joten suuntasin pelkästään kaupunkilaiskoirien kanssa mettälenkille. Lenkkeilyn jälkeen haettin maalaiskoiruudet lauman jatkoksi ja siinähän se iltapäivä ja ilta meni koirien toilailuja seuratessa.

Tänään käytiin jäällä rallattelemassa ja Freydiksellä oli ihmettelemistä kun äitini pilkki hetken aikaa.

Viikonlopun jäljiltä on niin koirat kuin omistajatkin varsin väsyneitä ja uni varmasti maittaa tulevana yönä.

Tammikuun treenikooste

Yritän saada kirjoitetuksi jokaisen kuun lopulla kuukausikoosteen meidän treenailuista. Ei sitä hirveästi ole opiskelujen takia, mutta edes sen vähän jos saisin kirjattua niin voi sitten myöhemmin palata lukemaan, mitä sitä on tullut toilailtua koirien kanssa.

2.1. Iris, agility

Noin puoli vuotta kestänyt tauko agilitystä päättyi ja päästiin jatkamaan Iriksen kanssa harrastusta. Valitettavasti Rose jäi ilman ryhmäpaikkaa, mutta nyt kun vihdoin olen saanut halliin avaimen voisin yrittää käydä tuon neidin kanssa tekemässä jotain pikkujuttuja.

Odotukset ei olleet mitenkään korkealla ja yllätys oli suuri, miten kivasti treenit sujui tauon jälkeen. Tehtiin hyvin lyhyttä ratapätkää ja muistuteltiin puomin alastulokontaktia sekä putkijarrua. Aika kivasti muisti ja hoksasi, mutta kotona vaan lisää treeniä niin kyllä se siitä.

9.1. Iris, agility

Oltiin Iriksen kanssa ainoat paikalla olleet ryhmästämme, joten saatiin privatreenit. Tuolloin muistuteltiin, miten se rengas suoritetaan ja se onnistui tosi kivasti. Takaakierrot oli ohjaajalla mietintämyssyssä. Treenattiin puomin alastulokontaktia ja putkiin lähettämistä pimeistä kulmista. Treenit meni kivasti ja kotiläksynä näistä niin lisää alastulokontaktin treenaamista ja hallilla voin käydä kokeilemassa putkien pimeitä kulmia.

10.1. Freydis, ohitustreenit

Käytiin treenaamassa ohittelua ja treenti aloitettiin huutamalla kaikille, että yksi islanninlammaskoira osallistuu myös treeneihin mukaan! Ensimmäinen kierros sujui suht' hyvin, mutta toisella kierroksella huudettiin jo enempi ohitettaville. Oltiin ainakin upeasti häiriöksi muille koirakoille.

16.1. Iris, agility

Ei ollut tekemisen meininki kummoinen Iriksen keskittyessä enempi haistelemaan hallia.

19.1. Freydis, pentukurssi

Ensimmäistä kertaa olin ilmoittanut koirani pentukurssille! Paineet onnistua pennun koulutuksessa kelpo koirakansalaiseksi on jälleen kovat ja nyt työn ja opiskelun ohella sain pentukurssin muodossa varmistettua, että saan aikaa kakaran koulutukselle. Tehtiin meille ihan simppeleitä juttuja joita olen Freydiksen kanssa treenaillut kotonakin: käsikosketusta, kontaktia, käsittelyä ja "jätä"-/"irti"-käskyä.

26.1. Freydis, pentukurssi

Toinen treenikerta ja tällä kertaa opeteltiin lisää käsittelyä. Meile hyvänä oppina tuli toisten koirien ohitukset joiden kanssa on enempi painittu ja tehty töitä. Ohitukset jopa sujui ja erittäin tyytyväisin mielin poistuimme tuolta treenikerralta.

30.1. Iris, agility

Viikon tauko aksasta ja johan taas tuntui homma toimivan. Pätkittiin rataa ja ajatus rataa suorittaessa oli saada koira ohjattua ohittamaan ei-haluttuja-esteitä ja onnistuttiin yllättävän hyvin muun muassa putken jälkeen kääntymään vaikka edessä olisi ollut oikein houkutteleva hyppy. Muistuteltiin keinua ja vähän jännitti siinä kohin kun alkoi este laskeutumaan. Jännitys selvitettiin namilla.

Ohitustreenit

Tänään liukenin töistä hieman aikaisemmin, jotta kerettiin aamulla bongaamaani ohitustreeneihin Freydiksen kanssa. Tarpeeseen kyllä tuli nuo treenit ja on se päästävä pian uudelleen, koska meidän pitää tosiaan opetella ohittamaan muita koirakoita.

Ensimmäinen kierros jossa porukka käveli melko pienessä tilassa sujui alkuhuutojen jälkeen hyvin. Toisella harjoituskierroksella harjoiteltiin enemmän oikeita ohitustilanteita ja niissä kohin tuo neiti oli aina äänessä. Ohjaajan pitäisi reagoida nopeammin ja ottaa koiransa jo hyvissä ajoin kontaktin alaisuuteen. Seuraavaa treenikertaa siis odotellessa!

Privatreenit

Tänään oli vuorossa jälleen agilityä Iriksen kanssa ja viime viikon hehkutukset ja fiilikset mukana mentiin tänäänkin treeneihin. Muut ryhmäläiset olivat estyneet tulemaan, joten oltiin vain Iriksen kanssa ja olihan se aikamoista, kun tunnin verran tehtiin. Ei tietenkään kaikkea aikaa tahkottu ja treenattu, huilailtiin välissä ja juteltiin ohjaajan kanssa mukavia.

Aloitettiin renkaalla. Muistuteltiin, miten kyseinen este suoritetaan ja hyvinhän neiti teki sen kaikilla kerroilla. Renkaasta jatkettiin hypyille ja tehtiin parit takaaleikkuut. Ensimmäinen takaaleikkaus onnistui hyvin ja viimeisen kanssa tahkottiin. Ja sekin tahkoaminen enemmän ohjaajalle kuin pätevälle koiralle.

Tehtiin myös puomia ja hiottiin siihen loppukontaktia. Irikselle vielä toistaiseksi epävarmaa, missä kohin oikea "ota" on. Kahteen peräkkäiseen onnistumiseen jätettiin puomi mietintään.

Lopuksi rallateltiin putkissa ja aika hankaliaakin kulmia tehtiin, muun muassa lähetettiin putkeen pimeästä kulmasta. Pitkälle saan vielä saattaa, mutta kyllä Iris nopeasti hoksaa, mikä on homman nimi.

Viikon päästä saan halliin avaimen ja päästään treenailemaan enemmän. Ohjaajalle ääneen tuumailin, että josko saisin trenattua tänä vuonna jo sen verran, että päästäisiin ensi vuonna osallistumaan möllikisoihin. Ohjaaja tokaisi takaisin, että voitaisiin jo mölleihin mennä treenailemaan. Ei se kai auta kuin oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa merkkaamaan kalenteriin lähialueen möllikisoja.

Tätä on odotettu

Nimittäin agilityn jatkamista! Tänään meillä oli Iriksen kanssa treenit uudessa ryhmässä uudella ohjaajalla.

Treeneihin mentiin asenteella, että mitään tuskin osataan ja muistutellaan mitä on tehty ja pidetään ihan superlystiä. Superlystiä meillä oli ja vielä lystikkäämmääksi teki treenit se, että Iris tosiaan muisti ja osaa asioita joita ollaan treenattu viimeksi kesällä! Mieletön koiruuteni!

Olihan siinä nyt hypyt ja ohjaajan kuuntelut ihan hukassa, mutta parilla toistolla hoksasi mikä on homman juju. Kokeiltiin myös puomia ja pysäytyskontaktia ollaan enempi treenattu kotona portaissa. Minulta loksahti leuka lattiaan, kun puomin lopulla sanoin Irikselle "ota" ja tämä koira selvästi mietti tuota käskyä! En olisi uskonut, mutta uskottava se oli ja parin toiston jälkeen osattiin tarjota jo kontakti oikein.

Putkijarruja saadaan käydä opettelemaan kun tällä hetkellä jarrutukseen vaaditaan puoli kenttää. Ihan mielettömät treenit mielettömän upean koiran kanssa! Olen kyllä tosi fiiliksissä, jos sitä ei vielä huomannut.

Mennyt vuosi ja tulevat tavoitteet

Hirmuisesti ei kyllä ole tullut kirjoiteltua loppuvuodesta tänne. Siihen on kyllä varsin pätevät syyt, kun työpaikka on vaihtunut, ensimmäiset Rosiri's-pennut saatettu maailmaan ja aloitettu opiskelut koirahierojaksi.

Sijaisuuteni päättyi Evidensia klinikalla ja oli todella suuri sattuma, että juuri sopimukseni päättymisen jälkeiselle ajankohdalle haettiin eläinklinikka Loimeen hoitajaa vakituiseen työsuhteeseen. Hakemus kannatti laittaa, koska sieltä irtosi työpaikka tälle hoitsulle! Hauska sattuma on myös se, että tuolla työpaikalla tehdään lampolakäyntejä ja kun olin jo omien lampaiden hankintaa hieman pohtinut. Kesti hetki, että sopeuduin uuteen työpaikkaan ja menihän siinä jokunen tovi, kun töihin lähteminen aiheutti pientä ahdistusta. Nyt voin kuitenkin jo sanoa kotiutuneeni hyvin uuteen paikkaan ja viihtyväni siellä.

Hartaasti odotettu ja toivottu ensimmäinen Rosiri's-pentue näki vihdoin ja viimein päivänvalon 4.10., siinä meni aika hyvin nopeasti seuratessa pentujen kasvua ja kehitystä. Olihan se kokemuksena melkoisen väsyttävä juuri tähän ajankohtaan, mutta kuitenkin niin opettava ja palkitseva.

Syksyllä aloitin opinnot koirahierojaksi. Lähipäivät käyn Tampereella miltei joka toinen viikonloppu ja onhan tämä melkoisen rankkaa. Tuleva kevät ja kesä on tarkoitus antaa aikaa enemmän koululle ja opiskeluille. On kyllä jäänyt jonkin verran asioita sisäistämättä kaiken tämän härdellin keskellä, mutta kunhan arki tasoittuu, niin eiköhän tämä tästä.

Tavoitteita oli joitain viime vuodelle ja ei niistä kovin moni näemmä toteutunut.

Laumakokoonpano muuttui syksyllä, kun yksi pennuista jäi kotiin kasvamaan; Rosiri's Freydís Irisardóttir "Freydis". Tästä neidistä siis pitäisi jonkinlainen esittelyteksti tänne kirjoittaa. Ja Apilan ja Ezion esittelytekstitkin odottavat yhä julkaisemista.

Vuosi sitten oli Iris uudemman kerran astutettu, mutta ei jäänyt tiineksi tuolla kertaa. Pennut kuitenkin onnistuivat urosvaihdoksen myötä. Agilityä harrastimme kyllä kun töiltä ehdittiin ja tauolle sitten jäätiin heinäkuussa ja taukoiltiin vuoden loppuun asti. BH-kokeeseen oli Iris ilmoitettu, mutta oman sairastumisen myötä jäi koe sitten käymättä. Katsotaan, onnistuisiko tänä vuonna päästä kokeeseen asti. Agilityä jatkamme huomenna ja voi vitsit, miten innoissani odotankaan alkavia treenejä!

Roselle olin tavoitteeksi asettanut lisää paimennusta ja pari koiranäyttelyä ulkomaille. Paimentamassa käytiin paimennuskurssilla ja muutamia kertoja ihan muuten vain. Kyllä edistystä alkoi huomata oikein kivasti ja uskon Rosesta saavan kunnon paimenkoiran jos vain kävisimme aktiivisemmin ja säännöllisemmin treenaamassa. Missihömpötyksiä käytiin ihmettelemässä Moskovassa kesäkuussa Maailman Voittaja-näyttelyssä ja sieltä haettiin Ärriäiselle kaikkea mitä siltä reissulta nyt pystyi saamaan; Venäjän Muotovalio, Venäjän Grand Muotovalio ja Maailman Voittaja 2016. Tehtiin myös äkkilähtö Liettuaan ja sieltä saatiin Liettuan valionarvoon vaadittava serti.

Mikestä tai Jossusta ei saatu Suomen Muotovalioita viime vuonna. Mikke kävi suorittamassa luonnetestin pistein +120 laukausvarma, yhdestä sertistä on tällä hetkellä kiinni Miken valioituminen. Jossulla on sertit kasassa, mutta käyttötulos puuttuu. Kolmeen luonnetestiin oli Jossu ilmoitettu viime vuonna, mutta kaikki missattiin. Yritetään tänä vuonna saada maalaisista sitten muotovalioita. Miken ja Jossun kanssa käytiin syyskuussa Ahvenanmaalla viikonlopun mittaisella paimennusreissulla. Tollot suorittivat islanninlammaskoirien oman paimennustaipumustestin molemmat hyvillä paimennusominaisuuksilla. Ei tätä kaksikkoa voi kyllä tolloiksi enää sanoa. Pyörähdettiin myös Eckerön näyttelyssä hakemassa kokemusta misseilystä, mutta töihinhän me Ahvenanmaalle lähdettiin eikä kaunistelemaan.

Suunnitelmia on tulevallekin vuodelle. Iriksen kanssa palaillaan treenaamaan ja katsotaan tuottaako treenit minkälaisia tuloksia. Rosen kanssa treenit jatkuu omatoimisesti ja loppukesälle on tälle neidille äitisuunnitelmia. Opetetaan Freydistä myös kunnolliseksi koirakansalaiseksi jotta arki olisi myös tämän kanssa yhtä mukavaa mitä se jo on ollut pelkästään Iriksen ja Rosen kanssa.