Ensimmäistä kertaa jätin Iriksen ulos odottamaan, ei sillä etteikö se osaisi siinä nätisti olla, vaan aina olen pelännyt jos joku koirani käy siitä viemässä tai tekemässä sille jotain. Yhtään haukahdusta en kuullut kun kävelin kauppaan sisälle. Ostokset tehtyäni ja kaupasta ulos päästyä, oli Iris yhä tallessa ja kovin innokkaasti olisi ollut hyppimässä vasten, mutta rauhoittui ja kävi istumaan.
Kiire johtui siis siitä, että menin autolla kentälle treenaamaan ja mieheni tarvitsi auton ennen puolta yhdeksää, jotta pääsee töihin ajoissa. Kentällä kerettiin tunnin verran tehdä ja yllättävän hyvin teki. Itseäni arveluttaa, kun tuleva kokeemme on juurikin tällä nurmikentällä ja nurmessa tuntuu olevan niin paljon kaikenlaisia hyviä hajuja.
Tehtiin koko seuramiskaavio hihnassa ja ilman. Hyviä seuraamispätkiä on jo paljon enemmän mitä esim. viikko sitten oli, toki yhä ilman hihnaa Iriksen seuraaminen on vähän enemmän haahuilua ja mukana olemista.
Seuraamiskaavioiden jälkeen treenasin vielä paikkamakuuta. Iriksen piti olla paikoillansa kentän toisessa päässä sen aikaa, kun itse tein seuraamiskaaviot läpi. Sain ensimmäisen seuraamiskaavion tehtyä melkein kokonaan, kunnes jokin ihana haju vei voiton ja sitä piti lähteä tarkemmin nuuskuttelemaan. Kokeiltiin uudestaan, mutta siinä kohin kun pyysin mielikuvituskoiraani seuraamaan, ilmestyi seuraajan paikalle ihka oikea koira.
Otettiin sitten paikkamakuuta siten, että itse en lähtenyt seuraamiskaavioita tekemään vaan haahuilin omiani kentällä ja olin välillä minuutin tai pari piilossa ja tässä neiti pysyi paikoillansa kuin nakutettu.
Viikossa ollaan siis saatu mielestäni jo paljon aikaiseksi, mutta tuskin kuitenkaan riittävästi jota koe läpäistäisiin. Tavoite meillä on tulevassa kokeessa vain saada kisakokemusta ja olla näin kokemusta riikkaampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti