Sairaslomaillen

Ei ottanut jalka parantuakseen toivottuun tahtiin, joten jouduin viime viikolla jättäytymään töistä jälleen sairaslomalle ja sairasloma jatkuu yhä edelleen. Näin ollen myös rallytoko-kisat jäivät välistä perjantaina. Lauantaina kävin kisoissa talkoilemassa, otin ilmoittautumisia vastaan sekä vahdin mestari- ja voittajaluokan käytösruutua. Ostin samalla reissulla koirilleni rallytokon-kisakirjat, koska kyllä me joskus korkataan ne kisat!

Tavoite on päästä osallistumaan islanninlammaskoirien rallytokon rotumestaruuksiin syksyllä Rosen kanssa. Toki Rosen kisailut saattavat jäädä väliin jos meillä vihdoin ja viimein olisi pieniä pentuja kasvamassa. Nähtäväksi jää minkälainen syksy meillä tulee olemaan. Toki voinhan ottaa villin kortin käyttöön ja osallistua maalaistollojen kanssa?

Sunnuntaina saapui illasta yövieraita Salosta: Riika ja hänen islantilaiset Kári ja Imir. Kyllä Iriksellä oli lystiä kun pääsi pihalla rallaamaan Kárin kanssa kun kaikenlainen harrastaminen ja tekeminen on jäänyt todella vähälle jalkani takia. Riikan ja poikien vierailu oli aivan ihana piristys tämän ankean sairasloman keskellä.

Sairasloman aikana on kyllä saanut hoidettua koneen ääressä tehtäviä asioita oikein mallikkaasti, on mietitty tulevia näyttelyreissuja ja niitä valmisteltu ja pohdittu ja laskeskeltu. Myös kasvatusasioita on päässyt pohtimaan ja urosvalinta ei tunnu kyllä helpolta tällä hetkellä, mutta sekin pitäisi pikku hiljaa saada tehdyksi kun oletettavasti Iriksellä on juoksu heinäkuussa.

Ontuen uuteen ryhmään

Sairasloma loppui virallisesti perjantaina ja näin ollen arvasin sitten jo viikonloppuna aloittaa pienet treenailut. Iriksellä on perjantaina ensimmäiset rallytoko-kisat ja meidän treenit rallyn osalta on parin vuoden takaiset möllit Kokkolassa.

Sairasloman aikana askartelin miehen kanssa rallytoko-kyltit ja lauantaina kyltit pääsi testiin kun tein pari rataa, joita kokeilin molempien tyttöjen kanssa. Iriksen kanssa tuli kovasti treenattua BH-koetta varten ja se treeni kyllä mielestäni jo näkyy: seuraamiset ovat pidentyneet ja kontaktikin pysyy paremmin rallya treenatessa kun koiruutta saa kehua.

Rosen kohdalla en vieläkään usko todeksi, että neiti osaa pyydettäessä tulla sivulle. Nyt on opeteltu sitten vähän seuraamista ja palkka tulee heti kun lähtee sivulta seuraamaan ja pitää kontaktin parin askeleen verran. Liikkeestä se ei kyllä osaa jäädä sivulle, joten sitä sitten aletaan pohtimaan ja treenailemaan.

Tänään treenailtiin Iriksen kanssa agilityä. Aloitettiin uudessa ryhmässä, yhä perusteissa ollaan, mutta ovat vähän pidemmällä treeneissä kuin aikaisempi ryhmä jossa treenasin. Minulle kyllä periaatteessa se ja sama kummassa ryhmässä treenaan, koska kouluttaja ei oikeastaan muuttunut ja ryhmäläisetkin ovat tuttuja keitä tänään tapasin.

Teemana oli tänään irtoamista ja lopuksi rallattelua. Ensin laitettiin koiran 3. hypyn taakse josta piti saada ohjattua 4. putkeen ja siitä 5. putkeen. Yllättävän hyvin Iris tässä kohin irtosi. Seuraavaksi piti saada A-esteen lopulta koira lähetettyä seuraavalle hypylle kiertoon ja sieltä putkeen. Iriksen kierrot olivat kyllä hyyyyvin loivia ja irtoamista ei niin hyvin tapahtunut. Lopulta rallateltiin 5. putkelta 4. putkeen ja 3. hypylle. Ei oikein tahtonut irrota ja oma kinttu ei kovin hyvin sallinut juosta. 

Iris otti tänään treeneissä todella kovasti kontaktia ja tämä todennäköisesti johtuu siitä, kun ollaan tehty tokotreenejä nyt kovasti. Treeneistä lähdettyä hoksasin myös, että pyysin Iristä sivulle lähdöissä ja siinähän se tuijotus on todella herkässä. En ole aikaisemmin pyytänyt sivulle aksatessa ja pitää se siis jättää pois. Opeteltiin kentän laidalla väli-käskyä, josko tehtäisiin siitä aksaradan aloitus.

Hyvin huomaa koirien kanssa treenatessa, että eivät ole kovin halukkaita tekemään kanssani. Jalka kuitenkin kipuilee ja ei pysty itse täysillä tekemään eikä antamaan koirille 100 % vaan paljon vähemmän. Miksipä koirat siis tekisivät kanssani 100 % kun en itsekään pysty niille sitä tarjoamaan?

Oma pää ei kestä

Polvi on operoitu kahdesti ja niistä toivuttiin oikein hyvin ja levossa pidettiin eikä ollut ongelmia. Nyt kun on jalkapöytä kipeänä ja turvoksissa, niin ai kamala kun ei meinaa oma pää kestää tätä tekemättömyyttä!

Tuli tehtyä viime päivinä koirien kanssa todella paljon kaikenlaista ja se treeni-into todellakin löytyi. Nyt kun tätä intoa ei pääse kunnolla purkamaan koirien kanssa, niin tämä on tosi turhauttavaa. Pieniä temppuja on tehty ja opeteltu, mutta se ei tunnu itselle nyt riittävän. Pitäisi päästä tekemään enemmän.

Viikon päästä olisi Iriksellä ensimmäinen rallytoko-kisa ja siihen olisi kiva päästä treenaamaan muutenkin kuin teoriassa. On luettu sääntöjä, opeteltu kylttejä sekä katsottu hirmuisesti videoita YouTubessa. Videoita katsoessa tulee myös ajatuksiini, josko ilmottaisi Rosenkin kisoihin. Kaksi pelleä kisoissa on varmasti hauskempi kuin yksi pelle?

Koitan saada kinttuni siihen kuntoon, että perjantaina päästäisiin kisaamaan. Rosen kanssa treenataan siihen malliin, että viimeistään sitten rotumestaruuksissa startataan rallyura alkulämmöille.

Tiistaina kun olin jalkani satuttanut ja hammasta purren selviytynyt työpäivästä, kotona odoteltiin viitisen tuntia särkylääkkeen voimilla päivystykseen pääsyä. Päivystykseen pääsin yhden aikaan yöllä ja siellä lääkäri kopeloi jalkani ja laittoi röntgeniin lähetteen. Kuvattiin jalka ja takaisin odottamaan päivystyksen puolelle. Matkalla oli ollut joku kommunikaatiokatkos kun jalastani oli kuvattu nilkka vaikka jalkapöydän lääkäri halusi kuvattavan. Kinkkasin uudelleen röntgeniin ja tulipahan nyt kuvattua sitten enemmän ja todettua, että kaikki on kunnossa. Nilkkatuen kanssa kotiin lepäilemään.

Turvotus on laskenut tiistailta vähän, mutta kivut ei juurikaan helittäneet. Tuntuu kuin jalka olisi koko ajan puutuneena. Oman mielenterveyden kannalta päätin käydä tänään vielä Työterveydessä ja sain mielenrauhan kuullessani että kaikki on ok. Jänne sieltä todennäköisesti venähtänyt ja aiheuttanut verenvuotoa ja se sitten mustelmaa ja turvotusta mikä aiheuttaa sitä kipua. Tulehduskipulääkereseptin kanssa kotiin huilaamaan.

Illat ovat pahimmat. Kyllä sitä on todella paljon levossa normaaliin verrattuna, mutta kyllä se jomotus on aika karmea särky- ja tulehduskipulääkkeistä huolimatta. Onneksi koirat osaa rauhoittua ja antaa minun levätä. Kissat kyllä arvostavat saamaansa huomiota näinä päivinä.

Apila oli tänään hieman ihmeissään kun parvekkeelle pääsi.

Löytynyt treeni-into

Tänään heräsin vasta seitsemältä keretäkseni kentälle treenaamaan. Nakkeja ja Cesaria oli jäljellä eiliseltä kauppareissulta, joten tänään päästiin nopeammin liikenteeseen.

Tehtiin Iriksen kanssa seuraamiskaavio ilman hihnaa. Hihnan kanssa seuraa kivemmin kuin vapaana, joten siksi vain tänään sellaista. Kivasti meni, mutta kun lähdetään tekemään jääviä, alkaa seuraaminen jätättämään tosi paljon istumisen jälkeen. Tehtiin sitten pari hyvää seuraamisapätkää istumisen jälkeen ja alkoi toimia.

Rose oli mukana kentällä jotta Ari sai nukutuksi aamulla pitempään. Rosen kanssa ei ole tehty oikeastaan mitään toko-juttuja. Sivulla neiti pysyy vain jos on minun ja seinän välissä. Iriksen ollessa autossa huilaamassa ja miettimässä seuraamista, kokeilin Rosen kanssa ihan sivulla olemista. Ja mitä ihmettä? Rose tuli kuin vanha tokoilija sivulle just eikä melkein! Muutaman askeleen verran onnistui myös seuraaminen todella upeasti. Olin aikas ällikällä lyöty enkä arvannut enempiä tehdä, jottei mennä pilaamaan tätä hienoa kokemusta.

Otin vielä kerran Iriksen ja tehtiin pieniä ja hauskoja seuraamispätkiä sekä paikkamakuuta. Tämä riitti tältä aamua ja puolen tunnin kentällä hengailun päätteeksi suunnattiin kotiin ja lenkille.

Aamulenkki oli tarkoitus tehdä vain metsässä ja pellolla, mutta kun tytöt sitten löysivät jostain aivan ihanan kuraojan, ajattelin sitten kävellä pidemmälti ja käyttää neidit vielä uimassa. Kyllä sai hihnassa nätisti kävelyä muistuttaa kovasti kun tytöt hoksasivat, minne oltiin menossa. Eikä ollut riemulla rajaa kun päästin tytöt vapaaksi rannalle. Aamuinen lenkki kesti kevyet 2,5 tuntia ja tähän vielä päälle puolen tunnin kenttätreenit, joten tytöt jäivät tyytyväisinä nukkumaan lähtiessäni töihin.

Työmaalla sitten sattui ja tapahtui sen verran, että onnistuin kaatumaan ja nyrjäyttämään nilkkani melko ikävästi. Työpäivän sinnittelin loppuun asti hammasta purren, mutta kun työkengän otin jalasta pois, ei normikenkä mahtunut jalkaan lainkaan. Ilta ja tuleva yö meneekin sitten päivystyksessä, kunhan siellä jonot vain etenevät ja pääsee itse joskus paikalle näyttämään turvonnutta jalkaa.

Sinne siis jäi huomisen PAKK-koe. Toivottavasti huomenna keksisin jonkun kyydin päästä seuraamaan koetta, joka jää nyt meiltä väliin. Harmitus on sanoinkuvaamattoman suuri. Olen kyllä melkoisen ylpeä itsestäni, että olen saanut treenattua todella paljon ja löydettyä treeni-innon koirien kanssa tekemiselle!

Aamuvirkku koiraharrastaja

Olo on kuin olisi oikeasti joku hullu koiraharrastaja. Työpäivä alkaa tänään 11:30 joten oikein hyvin voisin nukkua kymmeneen asti, sen sijaan herätyskello oli soimassa 6:30, jotta kerkeän käydä heti seitsemältä lähikaupasta hakemassa nakkia ja Cesaria.

Ensimmäistä kertaa jätin Iriksen ulos odottamaan, ei sillä etteikö se osaisi siinä nätisti olla, vaan aina olen pelännyt jos joku koirani käy siitä viemässä tai tekemässä sille jotain. Yhtään haukahdusta en kuullut kun kävelin kauppaan sisälle. Ostokset tehtyäni ja kaupasta ulos päästyä, oli Iris yhä tallessa ja kovin innokkaasti olisi ollut hyppimässä vasten, mutta rauhoittui ja kävi istumaan.

Kiire johtui siis siitä, että menin autolla kentälle treenaamaan ja mieheni tarvitsi auton ennen puolta yhdeksää, jotta pääsee töihin ajoissa. Kentällä kerettiin tunnin verran tehdä ja yllättävän hyvin teki. Itseäni arveluttaa, kun tuleva kokeemme on juurikin tällä nurmikentällä ja nurmessa tuntuu olevan niin paljon kaikenlaisia hyviä hajuja.

Tehtiin koko seuramiskaavio hihnassa ja ilman. Hyviä seuraamispätkiä on jo paljon enemmän mitä esim. viikko sitten oli, toki yhä ilman hihnaa Iriksen seuraaminen on vähän enemmän haahuilua ja mukana olemista.

Seuraamiskaavioiden jälkeen treenasin vielä paikkamakuuta. Iriksen piti olla paikoillansa kentän toisessa päässä sen aikaa, kun itse tein seuraamiskaaviot läpi. Sain ensimmäisen seuraamiskaavion tehtyä melkein kokonaan, kunnes jokin ihana haju vei voiton ja sitä piti lähteä tarkemmin nuuskuttelemaan. Kokeiltiin uudestaan, mutta siinä kohin kun pyysin mielikuvituskoiraani seuraamaan, ilmestyi seuraajan paikalle ihka oikea koira.

Otettiin sitten paikkamakuuta siten, että itse en lähtenyt seuraamiskaavioita tekemään vaan haahuilin omiani kentällä ja olin välillä minuutin tai pari piilossa ja tässä neiti pysyi paikoillansa kuin nakutettu.

Viikossa ollaan siis saatu mielestäni jo paljon aikaiseksi, mutta tuskin kuitenkaan riittävästi jota koe läpäistäisiin. Tavoite meillä on tulevassa kokeessa vain saada kisakokemusta ja olla näin kokemusta riikkaampia.

Paimennuskurssin aloitus

Tänään alkoi neljän kerran kestävä paimennuskurssi Pohjolan tilalla. Jokaiselle neljälle kerralle on ilmoitettuna Rose, vielä toki en ihan varma ole, miten heinä- ja elokuun päivien käy jos Iriksen astutusasiat ovat tuolloin ajankohtaisia.

Paimennuksen aloitti Jorunn näyttämällä hienoa esimerkkiä, miten lampaita paimennetaan ja miten ei. Omaan silmään Jorunin tekeminen oli tosi hienoa katseltavaa.

Toisena koirakkona oli meille aivan uusi tuttavuus, Kuri. Kuri on paimennusta harrastanut jo jonkin verran ja se myös näkyi koiran työskennellessä lampaiden kanssa. Tosi hienoa seurattavaa oli!

Sitten oli Rosen vuoro. Tehtiin ensin pyörössä lammaslauman kiertämistä ja kyllähän se kiersi ja toimi tosi mukavasti. Ohjaaja osasi käyttää paimensauvaa ja Rose teki sen mukaan. Ohjaajalle oli kunnolla opettelemista, kun piti peruuttaa lampaiden edessä ja pitää koira lampaiden takana. Rosehan siis osasi homman hienosti, mutta minulla oli hankaluuksia pysyä peruuttaen lampaiden edessä.
 

Viimeisenä lampaille tuli Draumur. Rose aiheutti häiriötä kentälle juoksujensa takia ja kyllähän Draumur kovasti maata nuuskutteli ja uskoi kovasti löytävänsä ihanana tuoksun lähteen. Kyllä poitsu lampaitakin vähän liikutteli kun hajuilta irtosi.

Pidettiin ruokatauko ja koirat saivat hetken aikaa levätä. Rose käytti tämän ajan tehokkaasti haukkumalla autossa muistuttaen, että on jätetty yksin ja ettei vaan unohdeta häntä kokonaan.

Aloitettiin toista kierrosta. Jorunn harjoitteli kuljettamista ja rauhallisena pysymistä. Kuri liikutteli myös laumaa ja Draumur paimensi myös lampaita sen mitä hajuilta ehti.

Rosen kanssa oltiin isolla puolella ja oltiin kyllä aika hukassa, kun ei oikein tiedetty mitä tehdä. Ohjeita kyllä saatiin kentän laidalta, mutta oltiin silti turhan hukassa. Itse en tiennyt mitä tehdä ja tämä epävarmuus sitten heijastui Roseen. Koitettiin vain saada jotain pientä onnistunutta pätkää tehdyksi ja kyllähän me siinä joten kuten onnistuttiin.

Rose on rohkaistunut paljon ja edistymistä on havaittavissa kyllä molempien osalta paimennuksessa. Seuraavaa kertaa jo kovasti odottellaan Rosen kanssa, eiköhän tästäkin kerrasta jotain opittu joten toivottavasti se sitten näkyy kesäkuussa.

Töppöjalkojen treeneissä

Tänään käytiin Imatralla ottamassa oikeasti paljon lisää oppia tulevaa koetta varten. Aloitettiin pienten alkuhöpinöiden jälkeen treeniomainen koe.

Oli tosi kiva päästä kentälle tekemään ja tiistaihin nähden, meillä meni Iriksen kanssa tosi hyvin! Kyllähän se seuraaminen sellaista mukana olemista oli alkuunsa. Tehtiin kaikki seuraamiskaaviot läpi ja välillä joutui keskeyttämään tarkentavia kysymyksiä varten.

Sanna otti Jorunin ja teki seuraamiskaviot läpi sillä aikaa, kun Iris otti paikkamakuuta, mikä ei tosiaan ollut kehuttavaa. Oli ilo seurata Sannan ja Jorunin tekemistä, se näytti tosi hienolta!

Laitettiin Iris hetkeksi autoon huilimaan, sillä välin Sanna treenaili Draumurin ja Udin kanssa ja itse seurasin sivusta ja koin erilaisia oivalluksia omiin treeneihin. Ehkäpä voisin Rosen kanssa jossain kohin aloittaa myös treenaamisen, miksen sillekin saisi jonkinlaisen koe-tuloksen.

Kun pojat olivat treenanneet, otettiin vielä kerran Iris. Tehtiin pieniä seuraamispätkiä ja meininki oli aivan erilainen, mitä oli alussa ollut. Ohjaaja kun tekee muutaman oivalluksen ja saa hyviä vinkkejä tekemiseen, niin johan alkaa tulosta näkymään.

Treenien päätteeksi käytiin kävelemässä ja koiratkin, erityisesti Iris, sai nollata; uimista ja hirmuista rallattelua metsässä.

Oli oikein mukava päivä ja nyt tiedän, mitä treenata ja miten. Kunhan muistan, ettei liikaa. Ei tosin ehkä ole paljosta kiinni, etteikö Iris koetta läpäisisi. Koekalenteria tulikin jo sen verran selattua, että olisiko kesällä tässä lähellä samoista koetta, jonne ihan oikeasti yrittäisi mennä koetta läpäisemään.

Yrittänyttä ei laiteta

Päätin maanantaina ilmoittaa Iriksen PAKK-kokeeseen. Tavoitteena tälle vuodelle on siis saada treenattua Iris BH-kuntoon. Treenit ovat olleet olemattomat tämän osalta ja sitten alkoikin kunnon treenaus. Maanantaina kunnon teoriapläjäystä ja opettelua, miten liikkeet menee ja missä järjestyksessä mikäkin. Hirmuisesti YouTube-videoiden katselemista ja sitten pihalle Iriksen kanssa.

Sivulla olemista ja seuraamista eri tahdeissa. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa liikkeestä maahan ja liikkeestä istumista. Yllätys oli suuri, kun neiti toimi varsin kivasti ja osasti liikkeestä istumaan/maahan tuosta noin vaan. Lahjattomat treenaa?

Eilen käytiin LPKYn avoimissa toko-treeneissä ja voi luoja miten tuskaiset 45 minuuttia meillä olikaan.. Iris ei vaan pystynyt keskittymään tekemiseen kanssani. Itselleni iski epätoivo ja tylsyys valtasi mielen. Tiesin, että nuo ajatukset pitää saada pois. Ohjaajat vain hyssyttelivät koiriaan olemaan haukkumatta. Jokainen koirakko kävi omineen kouluttajan opissa ja seuruutin ensin namilla. TYLSÄÄ. Päätettiin ottaa lelu palkaksi ja pistettiin ranttaliksi ja se oli hauskaa ja seuraamiset ja sivullaolot jopa onnistui!

Koska kokeessa on henkilöryhmä ja Iris rakastaa kaikkia, päätin tänään hieman kokeilla tuotakin sitten. Isä ja hänen naisystävänsä saapuivat käymään ja he jos ketkä ovat Iriksen mielestä yksistä parhaista ihmisistä, oli neidillä aikamoinen pidätteleminen sivulla olemisessa ja seuraamisessa. Muutama ryntäys tuli alkuun, mutta palautui sivulle käskystä ja seurasi mukavasti. Kun menin juttelemaan, ei persus meinannut maassa pysyä kun olisi pitänyt päästä tervehtimään. Yllättävän hyvin pysyi kumminkin ja päätin ottaa hihnan pois ja seurasi tosi kivasti eikä lähtenyt rönsyilemään.

Huomenna käydään Imatralla ottamassa vähän lisää oppia. Tai sitten vain pelleilemässä ja pitämässä hauskaa.