Kissahaaste

Jälleen kerran sain Facebookissa hasteen ja ylättäen toteutan sen blogin puolella. Haasteen sain Katilta ja tarkoitus on kertoa viidestä kissasta. Tässä siis minun viisi kissaa, jotka tavalla tai toisella ovat jättäneet tassunjälkensä minuun.

1. kissa, Iitu

Iitu oli ihka ensimmäinen oma kissani jonka sain ollessani 10 vuotta vanha. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja eniten Iitua kutsuttiin Iipaksi. Iippa oli ihan tavallinen maatiaiskissa, vaikka upean ulkonäkönsä puolesta olisi voinut luulla jotain muuta.

Maalla kun asuttiin niin talosta aina silloin tällöin vain "hävisi" kissoja (pedot vei, ajoneuvojen alle jäämisiä jne..). Iippakin hävisi ja itkin todella paljon. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja uskoa, että kissani olisi kuollut vaan kävelin pitkin metsiä ja etsin kissaani. Lopulta päädyin venerantaan ja aikani kissiteltyä jostain kuului mau'untaa. Etsin äänen aiheuttajan ja löysin kissani katiskasta! Voi sitä riemua, kun sain kissani katiskasta ulos ja mentiin yhtä matkaan kotiin. Välillä kissa käveli ja välillä pyrki sylikyytiin. Itkin onnesta kävelymatkan kotiin murmeli sylissäni.

Talvisin tämä suloisuus myös tuli ikkunani taakse maukumaan ja pyytämään sisälle. Ja minähän aina avasin ikkunan ja otin kissani sisälle, vaikka vannotettiin että kissat nukkuvat ulkona. Kapinallinen lapsi kun olin, mutta se ei haitannut yhtään kun sai nukahtaa kylminä pakkasöinä Iippa kainalossa kehräten.

Iipan matka päättyi kesällä 2008 rippileirini aikana. Leirille kun lähdin, halasin kissaani kovasti ja sanoin: "Menen nyt, mutta palaan luoksesi viikon kuluttua". Suru oli suuri, kun kotiin palatessa sain kuulla Iipan kohtalosta..

Iippa on ehdottomasti elämäni kissa. Kyyneleet nousee yhä edelleen väkisinkin silmiin miettiessäni tätä hurmaavaa neitosta. Ensimmäinen tatuointini on myös omistettu juurikin tälle kissalle.

2. kissa, Apila

Iipan jättäessä paljon ihania muistoja ja suuren surun jälkeensä, halusi äitini tuoda piristystä taloomme ja käytiin hakemassa kerralla kolme kissanpentua; Apila, Nipa ja Musti. Näistä kolmesta Musti ja Nipa ovat jo poistuneet luotamme, mutta Apila on yhä Näpillä talon kollina.

Kun mentiin katsomaan pentuja, olivat pienet kehrääjät ulkona. Olimme Apilan kanssa vähän sivummalla ja pieni vain oleili siinä lähelläni. Sitten kollinpoikanen tuli istumaan eteeni, katsoo maahan ja katsoo minuun. Toistaa tämän pari kertaa, kunnes selvitän, mitä tämä pieni mies oikein katselee ja siinähän oli neliapila! Siitä hetkestä tiesin, että tuon pienen kollin nimi olisi Apila.

Apilan ollessa alle vuoden vanha, oli kissa saanut jostain syötyä oletettavasti rotanmyrkkyä. Olihan se melkoisen pelottavaa seurattavaa kun kolli vain tiputteli veristä pissaa sekä oksensi verta. Olin aivan kauhuissani ja peloissani, että menetänkö heti Apilankin. Onneksi en menettänyt vaan kissa saatiin eläinlääkäreiden avulla elävien kirjoihin. Muutoin Apila on ollut sangen terve ja viettänyt mukavaa maalaiskollin elämää.

Haaveilen, että voisin joskus tuoda Apilan kaupunkiin, mutta luulempa että kehrääjä olisi toista mieltä asiasta, eikä sopeutuisi elämään pelkästään sisäkissana kun on saanut kohta jo seitsemän vuotta olla ulkona.

3. ja 4. kissa, Lumo ja Jane

Opiskelujen perässä kun oli muutettava kaupunkiin ja asuttiin mieheni kanssa aivan kahdestaan, oli minulle toisaalta melko vaikeaa. Aina kun olen elänyt eläinten kanssa, niin kyllähän se piti jokunen karvaturri sitten hankkia helpottamaan oloa. Ajattelin auttavani paikallista löytöeläinkotia ja tarjota kahdelle aralle kissanpennulle sijaiskotia, mutta hupsista, eivätpä ole nuo kaksi runttia vieläkään lähteneet minnekään luotani.

Molemmilla tytöillä on omat vaivansa. Lumolla on nivelrikkoa oikeassa lonkassa ja polvessa ja Janen mystinen ontuminen on "parantunut" kortisonilla.

5. kissa, Ezio

Tästä hurmurista ei ole ollut vielä mitään puhetta julkisesti, vaikka kolli on asustellut luonamme jo syyskuusta lähtien. Pieni kissanpentu tuotiin lopetettavaksi klinikalle ripulin takia. Pentu oli sangen pirteä ja reipas ja näin päädyttiin eläinlääkärin ja omistajan kesken etsimään Nöpölle uusi koti. Kuntoutumisen ajaksi Nöpö tuli minun luokseni ja hups, niin tuo katinrutale vain vieläkin on täällä, eikä se kyllä taida olla lähtemässä vielä pitkään aikaan.

Olihan kissa aika pahasti ripulilla, kun kakkaa vaan valui pyllystä ja pentu ei selvästi edes tajunnut tilannetta. Tukihoidolla pieni saatiin paremmaksi, mutta herkkä vatsainen kolli tuo silti on ja ruokinnan kanssa saakin olla melko tarkkana.

Ohjauskuvioita

Tänään tehtiin yhtä ratapätkää kokeillen kolmea eri ohjauskuviota: takaaleikkaus, persjättö ja valssi. Radalla oli hyppy, putki, hyppy ja putki.

Ensin kokeilin Iriksen kanssa valssia. Tätä en ole ollut treeneissä kertaakaan oppetelemassa, vain kerran tehnyt sen vahingossa ja tanssia harrastaneena valssi tuntui sangen helpolta kuviolta.

Sitten oli persjättö ja sekin meni vallan mukavasti. Viimeisenä kokeiltiin takaaleikkausta ja se ei oikein tuntunut helpolta. Toki Iris ei vielä osaa irrota niin hyvin niin toki sekin vaikutti asiaan. Tämä ohjauskuvio kun saatiin tehdyksi, tehtiin vielä kerran rata käyttäen itselle helpointa ohjausta ja minulle helpoin oli valssi.

Ja ihan viimeisenä tehtiin ohjauskuvioista se, joka oli vaikein ja meillehän se tosiaan oli tuo takaaleikkaus. Se kuitenkin meni melkein ekalla yrityskerralla oikein.

Hyvät treenit oli ja Iris oli kaikin puolin todella taitava!

Ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai

Likkojen kanssa pakattiin kimpsut ja kampsut perjantaina ja suuntasimme Näpille. Tarkoitus oli alkuun mennä vasta lauantaina ja olla yksi yö maalla, mutta suunnitelmat muuttuu ja mitäpä me kotonakaan olisimme tehneet. Maalla on mukavaa.

Ulkoiltu on sen verran paljon viikonloppuna, että Iris nyt makaa lattialla taljana ja Rose toimittaa lämpöpatterin virkaa vieressäni sohvalla.

Erinomaista, ehkäpä

Tämän päivän treenit tuntuivat menneen erinomaisen hienosti!

Ensin otettiin keppejä. Tarkoitus oli lähettää koira kepeille takaa leikaten. Iris meni tästä aivan hämilleen ja ei tiennyt, miten päin olisi tehnyt. Otettiinkin muutaman kerran niin, että pujoteltiin vain kepit läpi molemmin puolin ja sitten kerran takaa leikaten. Ihan kivasti meni, kepeille tarvitaan vain paljon enemmän varmuutta.

Sitten kaksi ihan tavallista hyppyä peräkkäin. Korkeutta otettiin jo vähän enemmän kuin ministi, koska jossain kohinhan niitä rimoja täytyy alkaa nostamaan. Me kyllä edetään hitaasti ja varmasti, koska tällä hetkellä meillä ei ole kisasuunnitelmia.

Otettiin vielä rengasta ja kun rengas on alhaalla, menee Iris läpi ettei mitään. Sitten nostettiin rengas korkeammalle. Kyllähän se esteestä läpi meni, mutta hieman väärsät kohtaa. Laitettiin toiselle puolelle renkaan alle este, jolloin neiti joutui hyppäämään läpi. Onnistui ja sitten lopetettiin se este siihen.

Viimeiseksi kokeiltiin ohjauskuviona sylikäännöstä. Näistä ohjauskuvioista tykkään, saa itse ajatella myös melkoisen paljon. Ja hyvin meillä meni tämä ohjaus Iriksen kanssa. Koira toimi ja ohjaaja toimi.

Saikkupäivä Näpillä

Maanantaina sattuneen tapaturman takia ja sen takia määrätty lepo käy pidemmän päälle tylsäksi kotona oleilulle. Niinpä pakkasin skimpsut ja kampsut ja suuntasin eilen Näpille. Saivatpahan koirat riehuakseen ja minäkin seuraa.

Tänään koiruudet saivatkin ottaa kaiken ilon irti pellolla umpihangessa juoksennellen. Tästä ilosta onkin sitten kuvia enemmän kuin tarpeeksi.

Lepoa

Eilen oli aikamoinen päivä. Viime elokuussa alkanut päänsärky ja huimaus eivät ole hävinneet tänä aikana mihinkään ja ovatkin viime päivinä olleet vähän voimakkaampina menossa mukana. Viikonloppuna olin huomannut, että Roselta on P4 hammas lohjennut ja kävipä neiti hammastaan lääkärissä tänään näyttämässä ja tästä saattaa tulla jonkinmoinen toimenpide.

Ja jottei tuo Rosen hammasjuttu olisi pilannut päivääni, liukastuin töissä ja onnistuin saamaan polvilumpion jälleen kerran hetkellisesti pois paikoiltaan. Jippii... Eilisen kinkkasin työvuoron loppuun ja kotiinkin vielä, mutta kyllä polvea sen verran kovasti jomotteli, että olihan se lääkäriin mentävä. Nyt pitäisi olla levossa kaksi viikkoa. Toivotaan, että tämä auttaisi, eikä tarvitsisi tuota polvea kolmatta kertaa operoida neljän vuoden sisään.

Arkeen pakkolepo vaikuttaa aika paljon. Muun muassa lunta on satanut aivan ihanasti ja pihakin vaatisi lumikolaa, mutta mites tämän jalan kanssa kolailet? Onneksi on maailman paras isä, joka saapuu illasta pihan putsaamaan.

Nyt vain koiruuksille ja kehrääjille erilaisia aivojumppia, niin kyllähän me nämä levot selätetään.